Etätyön tekemisen suosio on maailman digitalisaation myötä kasvanut voimakkaasti samalla, kun yritysten ja yrittäjien riippuvuus kiinteistä, fyysisistä toimitiloista kutistuu alati. Enää ei tarvita kiinteitä lankapuhelinlinjoja ja erillistä postiluukkua yrityksen asioiden hoitamiseen, vaan nykyään toimisto on aina mukana siellä, missä läppäri, nettiyhteys ja sähköpostilaatikkokin kulkee. Toimiston irtaimiston ja vuokrakulujen lisäksi merkittävää säästöä syntyy monien muidenkin juoksevien kulujen karsimisen ansiosta ja Suomen kattavien tietoverkkojen ansiosta isompikin tiimi pystyy kommunikoimaan keskenään päivittäin. Casino and Friends -bonuskoodi mahdollistaa taas vaikka lounastunnilla yhteiset rahapelihetket jännittävien kasinopelien parissa.
Kun fyysiset rajoitteet etätyökulttuurissa on kumottu täysin, töitä voi hakea paljon helpommin ”ulkomailtakin”. Lukuisat freelancereita ja työpalveluita listaavat sivustot tuovat työnantajia ja työntekijöitä yhteen eri puolilta maailmaa täten luoden aivan uusia työmahdollisuuksia myös Suomeen, jossa työttömyysprosentti on muihin hyvinvointivaltioihin verrattuna hävettävän suuri. Mutta kuten viime vuosikymmenten aikana olemme saaneet lukuisia kertoja todistaa, valtion virastot ja lainsäädäntö ei millään pysy perässä teknologian kehityksessä ja tälläkin hetkellä Suomesta käsin ulkomaisille työnantajille keikkatöitä tekevien verotuskuvio on vähintäänkin epäselvä, jopa sotkuinen.
Etätyöhön suhtautuminen on vielä kuitenkin hyvin kaksijakoista maassamme. Suuret ikäluokat, jotka ovat kasvaneet ja eläneet työkulttuurissa, jossa töihin päästiin kävelemällä vain pomon pakeille, eivät liiemmin arvosta työmoraalia, jossa ”istutaan kotona koneen äärellä”, eikä lähdetä aamulla seitsemäksi sorvin ääreen. Etätyötä kovin sanoin kritisoivat vanhan kansan työmiehet eivät vain usein ymmärrä nykyajan työmarkkinoita ja sitä, että ilman pätevyyttä tänä päivänä ei ole asiaa edes siivoojaksi, saatika työmieheksi raksalle, jossa moni on aloittanut uransa lankkupoikana ja noussut toimistojehuksi asti. Työn hakemisen prosessit ovat myös muuttuneet kultaisilta 60- ja 70-luvuilta melko radikaalisti, sillä tänä päivänä vain hyvin harvaan työpaikkaan olisi mitään asiaa kävellä vain sisään hattu kourassa työn toivossa. Juuri vanhat ikäpolvet ovat olleet rakentamassa nykyisiä työehtosopimuksia ja työaikalakeja, jotka takaavat jo töissä oleville työntekijöille hyvät luontaisedut ja suht turvallisen toimeentulon, kun taas uusien työntekijöiden rekrytoiminen on hyvin hienovarainen prosessi, sillä työntekijä maksaa yritykselle aina vähintään tuplasti sen verran, mitä työntekijä nettona tienaa. Lisäksi irtisanominen ei tapahdu vain sormia napsauttamalla ja asiaa monimutkaistavat entisestään osa-aikatyöläiset ja niin sanotulla nollatuntisopparilla työskentelevät.
Nuoret sen sijaan ovat kasvaneet aivan erilaisten työmarkkinoiden keskellä. Siinä, missä suurten keskusliittojen pomot väittelevät television keskusteluohjelmissa työajan pidennyksistä ja eläkeiän nostamisesta, saa yliopistosta vastavalmistunut lähettää vuosikausia kymmeniä työhakemuksia usein erittäin huonolla menestyksellä. Jokaista avointa työpaikkaa kohtaan löytyy Suomessa kymmeniä, ellei satoja hakijoita, eikä ole usein työntekijää hakevalle yritykselle itselleenkään selvää, miten lopullisesti paikan saanut työntekijä erottui muista pätevistä hakijoista.
Etenkin luovan alan työntekijät, eli muun muassa graafiset suunnittelijat, kirjailijat, valokuvaajat ja koodarit turvautuvatkin yhä enemmän etätyönä tehtäviin, kertaluontoisiin toimeksiantoihin ja keikkahommiin, kun päivätöiden saaminen on mahdottoman korkean kuusen latvassa. Kuitenkaan ihan kaikille etätyö ei sovi, sillä monille kodin mukavuudet ja muut houkutukset, kuten televisio ja jääkaappi, käyvät liian houkutteleviksi eikä työn tekemisestä tule oikein mitään. Ja kun pomo ei ole selän takana valvomassa työn laatua, on jokainen etätyötä tekevä vastuussa omasta työstään. Etätyö- ja itsensätyöllistämiskulttuurissa korostuu ennen kaikkea tulostavoitteellisuus, eikä pääosaa näyttele tehdyt työtuntimäärät.